keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vilkas viikonloppu

Viikonloppu sujahti taas aivan liian nopeasti ohi. Perjantaina lähdimme ajelemaan heti töiden jälkeen kohti eteläisempää Suomea. Matkaan ei onneksi tuhraannu kuin noin tunnin verran, mutta viime viikko kun meni lähes kokonaan puolikuntoisena, pelkkä autossa istuminen tuntui raskaalta. Perjantaina en siis muuta tehnytkään kuin siivoilin hieman vanhempieni varastoa, jonne olen aikoinani muuttojeni yhteydessä vienyt rojujani säilytykseen. Hämärän laskeutuessa istuimme perheen voimin iltaa ja joimme terästettyä glögiä orastavaan flunssaan.

Lauantaina oli vuorossa pikkusiskoni ja hänen kaverinsa läksiäiset, sillä heidän lähtönsä Australiaan on jo reilun viikon päästä :) Iltapäivään saakka ajattelin, että minusta ei ole juhlijaksi, vaan lähinnä juttuseuraksi, joka painuu nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Vein kuitenkin vanhempani rautatieasemalle, josta he suuntasivat Tukholman laivalle ja käväisin samalla kaupan kautta hakemassa leivontatarvikkeet, jotta voisin osallistua illan juhlavalmisteluihin. Koiran lenkityksen jälkeen elättelin toiveita iltaa kohti paranevasta olosta.. Kaiken tohinan keskellä otetut vitamiininapit ja kuuma tee helpotti oloa niin, että päätin osallistua läksiäisjuhliin täysin ja toivoa vain, että puolikuntoinen olo olisi sunnuntaina poissa.

 Annan leipomat sussa sulavat vadelma-valkosuklaamuffinsit muodostivat juhlateeman mukaisen tekstin: Hollywood

Mekko: WAREHOUSE
Kaulakoru: itse tehty

Juhlahumun jälkeinen sunnuntai oli mukavan laiska ja leppoisa, kävin pienellä kävelyllä koiran kanssa ja lueskelin Torey Haydenin Tiikerin lapsi -nimisen kirjan loppuun. Illalla lähdimme kohti Tamperetta normaalia aikaisemmin, koska Annika ja Hanna oli tulossa syömään meille ja olin itse lupautunut hoitamaan jälkiruuan, kun taas Annika otti vastuulleen salaatin ja Hanna pääruuan. Annikan tekemä alkusalaatti sisälsi salaatinlehtiä, fetajuustoa, ananasta ja cantaloupe-melonia. Hanna keitteli pääruuaksi silkkisen pehmeän kasviskeiton ja paistoi salaatin kaveriksi homejuustolla täytettyjä patonkeja. Itse päätin tehdä omenahyveen, joka syötiin Valion vanhanajan vaniljakastikkeen kanssa. Jutellessa ja syödessä herkullista salaattia ja pääruokaa en huomannut uunissa kiertoilman kärventämää omppuhyvettä ajoissa ja jouduimme syömään lähes hiillostunutta jälkiruokaa. Onneksi jälkkäriä edeltäneet sapuskat olivat niin hyviä, että ei oikeastaan haitannut, vaikka vaniljakastikkeen makeuden läpi välillä pistikin hiillostunut ja kitkerä maku ;)


tiistai 27. syyskuuta 2011

Matkamuistoja Espanjasta: Valencia

Noin kaksi vuotta sitten saavuin Espanjan Gandiasta Valenciaan - kaupunkiin, jossa seuraavat puoli vuotta tulisin opiskelemaan. Uuden kaupungin lisäksi oli jännittävää tavata ensimmäistä kertaa kämppikseni ja nähdä yhdessä vuokraamamme asunto. Suunnistin keskustan rautatieasemalta metrolla vihreällä linjalla kohti rantaa ja merta. Linjan viimeisellä varsinaisella metropysäkillä Maritim-Serrerialla hyppäsin matkatavaroineni kyydistä ja tepastelin korttelin verran mandariinipuiden reunustamaa katua uudelle asunnolle.

Parasta perille pääsyssä oli se, että asunto oli jo täynnä uusia ihmisiä, jotka toivottivat tervetulleeksi: toisen kämppikseni kaverit olivat lähteneet heti ensimmäisellä RyanAirin lennolla tarkastamaan vaihtarikommuunimme. Uudet tuttavuudet, asunto, kaupunki ja korkeakoulu vaikutti heti ensisilmäyksellä juuri sellaisilta, joita olin vain voinut toivoa.




Turia eli vanha kuivunut jokiuoma halkoo Valencian kaupunkia vajaa 10 kilometrin matkalla, alkaen Valencian eläintarhalta ja päättyen satamaan F1-radan tuntumaan. Vihreäksi puistoksi ja urheilualueeksi muutettu joenpohja on kokonaisuutena aivan mieletön. Vanhalla jokiuomalla on toinen toistaan upeampia siltoja, pieniä kahviloita, erilaisia puistoalueita ja lopuksi kuin pisteenä iin päälle sataman läheisyydessä sijaitsevat Santiago Calatravan suunnittelemat valkoiset futuristiset rakennukset.


Ensimmäinen ravintola, jossa kävimme syömässä porukalla oli ravintola nimeltään 100 Montaditos. Toisin sanoen paikasta sai 100 erilaista täytettyä pikkupatonkia, jotka maksoivat 1 - 3 €/kpl. Ravintola sijaitsee Plaza de la Reinalla, joten paikalle pääsee helpoiten kävellen Colónin tai Xátivan metroasemilta, eli aivan keskustasta. Ylimmäisessä kuvassa olemme Marian ja suomesta tulleen kyläilijän, Juulian, kanssa syömässä montaditoksia :)







Reissun alussa tuli tutustuttua kaupunkiin lähes läpikotaisin joko metrolla, raitiovaunulla tai ihan vaan kävellen. Kaupunki oli myös täynnä toinen toistaan suloisempia kahviloita, joissa oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja, joten alkuinnostuksen huumaamana kävimme ulkona syömässä valehtelematta joka toinenpäivä. Viimeisessä kuvassa olen reissun aikana saamani sydänystävän, Marian, kanssa kaupungilla viettämässä iltaa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Do it yourself - part two

Torstaina M tuli hakemaan minut noin viiden maissa töistä ja ajelimme suoraan Lielahteen, koska keksin iltapäivästä hyvän lenkkeilypolun Lielahdessa rannan tuntumasta. Nälkä kuitenkin yllätti ennen lenkkipolulle pääsyä, joten kävimme American Dinerissa syömässä ennen rantapolulle suuntaamista. Syömisen vuoksi lenkki kuitenkin muuttui lähinnä hiekkatiellä maleksimiseksi, mutta tulipahan ainakin ulkoiltua hetki ennen kotisohvalle juuttumista :)

Töiden jälkeen, ennen noutajan saapumista, olin ehtinyt käydä Eurokankaassa ostamassa palan harmaa-mustaa villakangasta. Illalla Housea katsellessa päätin tehdä lämpöisestä kankaasta talveksi hameen. Leikkasin kankaasta sopivan palan ja lähdin muotoilemaan sitä hameen malliseksi - noin puolentoista tunnin kuluttua ajatus oli muuttunut vaatteeksi. Perjantaina Marian kanssa sopivaa lounaspaikkaa metsästäessä ei tullut vilu kinttuun, vaikka päivä oli tuulinen ja viileä.

Näissä kuvissa siis itsetehtyä ovat hame, nahkavyö ja kaulakoru

 Mekko/yläosa: GinaTricot
Kaulakoru: handmade 
Laukku: Espanjasta
Villakangashame: handmade
Nahkavyö: handmade
Avokkaat: Carma

tiistai 20. syyskuuta 2011

Uusia kokemuksia työpukeutumiseen

Laitoin tänään aamulla päälleni hameen.. siis hameen, jota normaalisti käytän vapaa-aikanani tai juhlissa, mutta en töissä. En siis koskaan töissä. Itseasiassa tänään oli ensimmäinen kerta eläissäni, kun laitoin hameen päälleni, siis töihin. Aiemmin hameen tai mekon käyttö työmaalla ei olisikaan onnistunut, mutta nykyään sisätyössä mekkoa tai hametta olisi mahdollista käyttää vaikka joka päivä. Tiistai 20.9.2011 oli siis kaikin puolin erikoinen päivä - ainakin tällaiselle työpaikalla normaalisti urheiluvaatteissa, farkuissa tai oloasussa kuljeksijalle ;) Noh, ehkä tämän päiväisestä voisi kuitenkin ottaa oppia jatkossa..

Neule: H&M
Toppi: H&M
Hame: YourFace
Kengät: DinSko

Laukku: Espanjasta 
(ehdoton lempilaukku, joka on kulkenut tämän viikon mukanani joka paikkaan..näitä olisi pitänyt ostaa useampi ennen Suomeen paluuta)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Habitare ei ole entisensä..

Habitaressa käynti, joko näytteilleasettajana tai vierailijana, on ollut lapsuudesta saakka perinne: isän kiireiden vuoksi olimme lapsenakin mukana messuilla ja muissa menoissa, joten tälläkin kertaa Habitare toi mieleen muistoja menneisyydestä :)

Tosin Helsingin messukeskukseen astellessamme saimme pettyä, sillä varsinaiset messut (kylpyhuoneet, kalusteet, valaistus, sisustus ja keittiöt) olivat typistyneet vain kuutos ja seiskahallin kokoiseksi. Huonekaluosastolla pääroolissa olivat suuret huonekalujätit, joten hallissa kuljeskellessa tuntui kuin olisi kävellyt Ideaparkin kakkoskerroksen käytäviä. Aiempina vuosina Habitare järjestettiin vain joka toinen vuosi ja tällöin pienemmilläkin maahantuojilla ja jälleenmyyjillä oli mahdollisuus panostaa messuihin. Nykyisin messut kuitenkin järjestetään vuosittain ja ymmärrän hyvin, ettei pienillä ja persoonallisilla huonekalupajoilla ole enää varaa lähteä aikaa vievään messurumbaan. Kaiken lisäksi sisustuksessa, huonekaluissa tai uusissa keittiömekanismeissa ei ehdi tulla mitään järisyttävän erilaista ja uutta markkinoille vuoden välein.. Joten tämän vuotisen Habitaren kokeneena on vain pakko todeta, että alkuperäinen systeemi todellakin toimi.

Kaiksesta huolimatta sain reissullamme ideoita olohuoneen valaistukseen ja hieman muuhunkin..




Ylimmäisen valopallon haluaisin olohuoneeseen, violetin valaisimen työhuoneeseen tai keittöön ja lopuksi sohvapöydän kaveriksi tarkoitetun kaarevalla jalalla seisovan valaisimen sohvan viereen (tosin valkoisella tai harmaalla varjostimella).





Toimivamman valaistuksen lisäksi haaveilin messuilla normaalia mankkaa pirteämmästä ja kiiltävämmästä versiosta työhuoneen pöydälle. Lisäksi silittelin violettia divaania, joka sopisi asumaan olohuoneen ja keittiön välille, koputtelin sohvapöytiä ja ihailin puista käsienpesuallasta. Tähän kaikkeen kuitenkin pitäisi satsata roimasti rahaa ja sitä ei juuri nyt ole liikaa törsättäväksi tammikuun Australian matkan vuoksi.. Alla olevan kuvan nappasin siis muistutukseksi budjettitilanteesta:

perjantai 16. syyskuuta 2011

Iltalenkillä

Syksyisin liikunnanhimo ja varsinkin kaipuu ulkona hikoiluun kasvaa hurjasti verrattuna kesään. Kuumina kesäkuukausina tekee mieli lähinnä loikoilla paikoillaan ja välttää kaikkea turhaa juoksentelua. Nyt ilmojen viiletessä tilanne on täysin päinvastainen ja ulkona kuljeksiessa (mukaan lukien kamalat kaatosateet) saattaa löytää jopa jotakin kuvaamisen arvoista. Alla olevat kuvat on otettu eräällä iltalenkillä Näsijärven rannalta. Nässyn varrella lenkkeillessä kaunein näky, jonka olen eläissäni järven rannalla nähnyt oli kamalan kaatosateen jälkeinen hetki, kun aurinko pilkistää sysimustien pilvien välistä ja vanhalle laiturin raadolle on jätetty Ikean valkoinen kahden istuttava sohva. Siitä sohvan takaa katsellessani pystyin kuvittelemaan pariskunnan katselemassa sateen jälkeistä auringonlaskua. Ilta oli jo niin pitkällä, etten ehtinyt hakea kameraani ennen auringonlaskua. Se kuva myrskyn jälkeisestä tyyneydestä pysyy kuitenkin mielessäni kirkkaana tulevan pimeän syksyn ajan ja varmasti lopun elämää, mutta vain hieman kaukaisempana.





Viimeinen kuva on napattu illan hämärtyessä Tampereen kaupungista. Edessä näkyy keskustan Takon tehdas ja kauempana taustalla Näsinneula.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Italialaiset nahkasaappaat

Sorruin viikonloppuna viimein saapasostoksille. Olen etsinyt hyviä perussaappaita syksyksi ja alkutalveksi - korolla tai ilman. Nämä korkosaapikkaat sulattivat sydämeni heti edullisella hinnalla ja italialaisella käsin värjätyllä ruskealla nahalla. Syksyn sateilta nahkakengät ei valitettavasti suojaa, mutta pitkälle alkutalveen näillä paksulla kumipohjalla varustetuilla saappailla pitäisi pärjätä.. :)



maanantai 12. syyskuuta 2011

Moulin Rouge -teemajuhlat

Lauantaina vihdoinkin koitti kauan odotetut Moulin Rouge- juhlat! Siskoni oli nähnyt hirveästi vaivaa tehdessään kaikki syötävät itse ja koristellessaan koko asunnon teeman mukaisesti valoilla, kynttilöillä, erilaisilla mustilla ja punaisilla kankailla sekä eteisen punaisilla matoilla ja pylväillä. Tiesin odottaa jotakin erityistä, mutta järjestelyt ylitti kuvitelmani täysin :) Harmi vain, että kameran akku simahti aivan juhlien alkuhetkillä, joten en ehtinyt ottaa ollenkaan kuvia suurimmasta osasta vieraita. Toisaalta loppuillan kuvat olisi todennäköisesti olleet julkaisukelvottomia, joten parempi näin..







Alkuillasta tuli syötyä ja juotua hyvin sekä katseltua aina ohimennen tv:ssä teeman mukaisesti pyörivää Moulin Rouge -elokuvaa. Leffan loputtua siirryttiin karaokeen ja loppuillasta tyydyttiin soittamaan listaa, jolle jokainen vieras kävi laittamassa omia suosikkejaan.






 Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen on mukava palata töihin rauhoittumaan ja parsia taas unirytmi viikon aikana kasaan :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Matkamuistoja Espanjasta: Gandia

Ajattelin kirjoittaa tulevan syksyn aikana muutaman muistopostauksen kahden vuoden takaisesta vaihtoreissustani Espanjaan. Yritän ajoittaa eri kaupungeista kertovat tekstini niihin aikoihin, jolloin itse olin kyseisessä paikassa pari vuotta sitten. Tavallaan siis jokainen matkamuistokirjoitus on kunnianosoitus vaihtoaikani vuosipäivälle. Haluan kirjoituksissani kertoa myös kipeistä hetkistäni reissun päällä, enkä vain hehkuttaa parhaista päivistäni, sillä vaihtoaika ja "lämpimässä" asuminen ei kuitenkaan ollut aina pelkkää auringonpaistetta. Reissu oli kuitenkin kasvattavana kokemuksena sellainen, etten mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois!

Ensimmäinen Matkamuistoja -päivitykseni kertoo Gandiasta, jonne matkustin Barcelonaan lentämällä ja siitä loppumatkan (jokunen sata kilometriä) itärannikkoa pitkin bussilla. Gandia on pieni rantakaupunki, jossa vaihtokorkeakoulullani oli erillinen yksikkö. Universidad Politecnica de Valencia:n Gandian kampuksella meille vaihto-opiskelijoille järjestettiin kahden viikon mittainen intensiivikurssi espanjan kielestä. Ilmoittauduin kurssille, koska lähdin Espanjaan lähes ummikkona, sillä kesäyliopistossa töiden jälkeen käyty kielikurssi meni lähinnä nukkuessa. Kuvat ehkä kertovat kuitenkin, että nämäkään opinnot ei mennyt yhtään pirteämmissä merkeissä kuin aiempikaan kielikurssini...

 Ensimmäinen opiskelupäivä Gandiassa

 Melbournen pojat

 Vaihtareille järjestetty tervetuliaisillallinen

 Vaihtareiden rantabotellon (espanjalainen pussikalja)

 Naapuriasunnon pojat juhlatuulella

 Klo 22

 Tanskan tuttuja

Illan ensimmäinen Mojito

 LocoCoco -club

 Sadepäivä

Ensimmäinen viikko meni lähinnä juhliessa, koska tuutorit järjestivät juhlia ja kilpailuja jokaiselle illalle. Opiskelumotivaatio oli kohtuullisen alhainen huonosti nukuttujen öiden jälkeen.. Tosin ensimmäisen viikon lopulla kurkkuuni kasvoi nielemistä haittaava patti ja jouduin syömään koko seuraavan viikon antibiotteja, eli ottamaan rauhallisesti ja opiskelemaan tunnollisesti. Karman laki siis vei lopulta voiton.

Asumisjärjestelyt olivat Gandian kielikurssin ajan hieman erikoiset, sillä sukunimeni vuoksi kämppäjärjestelyissä oli tullut pieni sekaannus Espanjan päässä ja päädyin asumaan kolmen miehen kanssa. Homma ei onneksi haitannut poikia, joten tyydyin asustamaan ensimmäiset kaksi viikkoa mieskommuunissa.
Kaikille vaihtoon lähtijöille neuvoksi siis: varaudu kaikkeen ja ole avoin lähes kaikelle mitä eteen sattuu :)