Voisiko uusi vuosi enää paremmin alkaa?

Tänään, vuoden 2011 viimeisenä päivänä, sattuu olemaan kuukauden lomani ensimmäinen päivä. En oikeastaan tiedä voiko uusi vuosi enää paremmin alkaa, kuin viikon mittaisella vapaalla kotosalla, jonka jälkeen loman vietto jatkuu Australian Melbournessa ja Uudessa-Seelannissa. Kaiken tämän lisäksi pääsen rutistamaan oikein kunnolla nuorinta siskoani kolmen kuukauden tauon jälkeen. Siskoni nimittäin on ollut töissä lokakuusta saakka Perthissä Australiassa ja muuttaa nyt vuoden vaihteen jälkeen Melbourneen. Siskoni lisäksi tulen vielä pidemmän tauon jälkeen näkemään Valencian aikaisia vaihtoystäviäni Christiania ja Alexia. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten vietellessäni ensimmäistä iltaani Espanjassa tutustuin Melbournesta kotoisin oleviin kaveruksiin. Nyt yli kahden vuoden jälkeen, vaihtoaikaisista ystävistäni, tulen ensimmäisenä näkemään juuri heidät, joihin aikoinani ensimmäiseksi tutustuinkin. Tämän takia tuntuu kuin jonkinlainen ympyrä sulkeutuisi!

Lomani ensimmäinen päivä tuli pyhitettyä lähinnä Australian matkaan valmistautumiselle: reissuletti sekä suojaus silmille ja hiuksille on nyt kunnossa. Kampaajani kiiltäviksi silottelemilla suortuvilla on myös hyvä lähteä juhlimaan vuodenvaihdetta :)

aurinkolasit: Versace

hoitoaine, jossa UV-suoja: Paul Mitchell

reissuhiukset: toisen korvan vierestä polkkamittaiset, muuten täyspitkät ja kerrostetut

aurinkolasit: Versace

Tein Tampereen Koskikeskuksessa mukavan löydön sopivasti ennen aurinkoon suuntaamista - Silmäasemalla nimittäin oli lähes kaikki aurinkolasit puoleen hintaan ja bongasin aurinkolasirivistöstä Versacen ihanat ruskean sävyiset lasit. Aurinkolasihankintojen jälkeen suuntasin GloHairiin värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Jo aiemmin olin leikannut oikean korvan kohdalle polkkapituisen viiston ja tänään se sai tehosteeksi vaalean värin, muuten hiuksia vain kerrostettiin ja lyhennettiin hieman. Lopuksi päätin ostaa vielä matkaa varten hiuksilleni hoitoainesuihkeen, joka sisältää UV-suojan. Suihke oli kohtuullisen kallis, mutta edellinenkin hoitosuihke kesti käytössä lähes kaksi vuotta, joten tämäkin tulee takuulla maksamaan itsensä takaisin.

Kaupunkikierroksen ja päivän lehden lukemisen jälkeen tämä lomailija ottaa pienet torkut ja suuntaa virkeänä illan yhdistelmäjuhliin: läksiäis- ja uudenvuoden bileisiin :)

Menestystä ja mukavia hetkiä vuodelle 2012!

Kääreistä kaiveltua

Vaikka joulusta onkin vierähtänyt jo viikko niin on vielä pakko laittaa jokunen kuva aivan ihanista jutuista, joita sain ystäviltä, perheeltä ja sukulaisilta :) Käärepapereita ja lahjapusseja kaivellessa olo oli kuin pikkulapsella jouluaattona. Tai ehkä tämä lapsi ei koskaan kasva ihan niin isoksi, etteikö jaksaisi innostua paketeista ja jouluherkuista. Lahjapaketeista löytyi mm. joulutähti, joulusämpylätarvikkeet ja pipareita, keraaminen kukkaruukku, Finlaysonin Muumipyyhkeitä, kylpysetti (lahjapaketin päällä nökötti kaunis koristelintu), kaksi korutelinettä, T-paita ja valkoinen neule, musta salkku ja punainen pikkulaukku sekä Everlastin nyrkkeilyhanskat:

Tänään oli itseasiassa viimeinen työpäivä seuraavaan kuukauteen! Seuraavan kerran työpöytä kutsuu vasta helmikuun alussa, joten tarjosin M:lle ruuat ja kaljat loman kunniaksi PanchoVillassa. Sovimme, että käymme ulkona syömässä vielä ensi viikolla, jolloin hän saa tarjota maailman matkaajalle sapuskat ennen lähtöä :)

Kevyt, mutta tuulelta suojassa

Menneen syksyn ja kuluvan talven säät ovat olleet mitä erikoisemmat, joten tuntuu ettei oikein kukaan tiedä mitä laittaisi ulos lähtiessä päällensä. Kaupungin kaduilla tulee vastaan niin lyhyitä nahkatakkeja kuin polvipituisia untuvatakkejakin. Itsekin olen jääräpäisesti viimeisen kahden viikon ajan hikoillut toppatakki päällä miettien mantraa: nyt on talvi ja sitä talvitakkia pidetään silloin. Tosin nollan molemmin puolin keikkuvassa lämpötilassa pärjäisi aivan hyvin vähemmälläkin - mikä tulikin todettua kevyt, mutta tiuhalla neuloksella tehty syystakki päällä.

Kevyemmän takin lisäksi kevyempää oli muukin: Vilan kuviomekko varustettuna hartiabolerolla ja paksuilla 60 denierin sukkahousuilla riitti hyvin pitkävartisten saappaiden kaveriksi kovempaakin viimaa vastaan.

 takki: Mango

mekko: Vila

kengät: Roberto Boteila

Eilen illalla leffaan lähtiessä (the Girl with the Dragon Tattoo) ajattelin laittaa nilkkurit jalkaan, mutta tulin lopulta järkiini, sillä tiistai-illan myräkkä oli sitä luokkaa, ettei kadulla kävellessä meinannut pysyä pystyssä..

mekko: Vila

kengät: Tamaris

Leffaillan kunniaksi kävimme M:n kanssa hakemassa Ben&Jerry's jäätelöpikarin ja nassutimme sen yhdessä 2 tuntia ja 40 minuuttia kestäneen elokuvan aikana - tai tarkemmin alkutekstien vielä pyöriessä :) Liiasta jäätelöstä ja kipeästä vatsasta huolimatta voin suositella elokuvaa kaikille Stieg Larssonin trilogian ruotsalaisversion katsoneillekin. Elokuvat ovat tottakai samankaltaisia, koska perustuvat samaan kirjaan, mutta erojakin onneksi löytyy - lähinnä kuitenkin näyttelijäsuoritusten osalta.

Rauhallista Joulua - Merry Christmas - God Jul - Feliz Navidad

Rauhallista ja rakkaimpien täyttämää joulun aikaa kaikille.

Tampereen Joulutori

Lapsuudenkodin joulukoristeet

Joululahjaksi itse tehty nahkasalkku

Vihdoin viimeinenkin joululahja valmiina! Eikä se todellakaan ollut sieltä vähävaivaisimmasta päästä :D En nimittäin jaksa edes laskea tunteja, joita tuon MacBookin 15 tuumaisen kannettavan mittojen mukaan tehdyn nahkasalkun tekemiseen upposi. Toisaalta, jos isä on onnellinen, niin kaikki vaiva on ollut todellakin sen arvoista. Isä nimittäin ei ole mikään haka tietokoneiden kanssa, mutta hän ilmoitti ostavansa seuraavaksi Applen läppärin, joten päätin vauhdittaa tietokoneen hankintaa itse tehdyllä nahkasalkulla. Toki koneen hankintaan saakka tuossa voi kanniskella papereita tai mappeja työpäivän ajan..

Tässä siis muutama otos tekeleestä:

salkun etupuoli

 

salkun takapuoli

käsin tehdyt tikkaukset

messinkinen nimikirjainlaatta

tältä se sitten näyttää kannettaessa.. aloin jo harkita oman salkun tekoa :)

toppi: H&M

neulepaita: GinaTricot

housut: David

nilkkurit: Tamaris

nahkasalkku: handmade

Hearts in the dark

Otsikon perusteella joku voisi luulla seuraavaksi tulevaa tekstiä synkeäksi, mutta oikeastaan tämän kirjoituksen tarkoitus on tuoda väriä ja pientä pilkettä hämäriin iltoihin tällä hetkellä isoilta tuntuvien, mutta muuten suhteellisen pienten henkilökohtaisten selviytymistarinoiden myötä :) Seuraavana siis kolme asiaa, joita en olisi uskonut - tai ainakaan toivonut tapahtuvan. Viimeisimpänä olisin toivonut niitä tällaiseen vuodenaikaan, mutta asioilla ei ole tapana katsoa aikaa tai paikkaa..


1. Kuvittelin aikoinaan, että meidän perheessämme ei voi koskaan  kehittyä kunnollista perheriitaa, mutta nyt senkin aika on kai tullut.. Tosin tiedän, että asiat annetaan anteeksi ajallaan - kuitenkin tällä hetkellä tilanne tuntuu todella pahalta. Onneksi tässä kähinässä on kyse periaatteista eikä mistään täydellisistä järjettömyyksistä.

2. Luulin myös, että välien selvittelyt maapallon toiselle puolelle ovat hyvin vähäisiä, mutta kiitos ihmeellisen Internetin, sekin on mahdollista. Nyt onneksi Australiasta asti käydyn mykkäkoulun ja sanaharkan välimaastosta on löytynyt ne oikeat sanat ja asiat on selvitetty.. Tasapuolisuus on siis valttia ystävyyssuhteissa - niin naisten kuin miestenkin välillä. Odotan siis innolla australialaisten vaihtoajan ystävieni näkemistä kahden vuoden tauon jälkeen, kun lähden tammikuussa siskoni luokse Melbourneen.

3. Kolmas keskusteluissa ollut asia on miesystäväni ja minun mahdollinen muutto eri osoitteisiin ja eri kaupunkeihin. Jos tämä toteutuu, niin olen ainakin siitä iloinen, ettemme muuta erilleen riitojen takia. Asiaan vaikuttavat lähinnä työ, ystävät ja omaa sydäntä lähinnä oleva kaupunki..


Seuraavat viisi kuvaa kertovat, miten ainakin itse haluan ajatella asioita: erimielisyyksiä ja riitoja syntyy, mutta niistä pääsee yli, jos molemmat osapuolet osaavat neuvotella ja tehdä myönnytyksiä sekä tärkeimpänä - välittävät toisistaan.

Hyviä ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.

Joskus perhe on sekä pahin että paras.

Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä - suurimmalla osalla heistä on kuitenkin sydän paikallaan.

Aito välittäminen antaa kummallekin enemmän.

Sparkling Day has to have a Sparkling Heart :)

Yksi päivä viikosta rauhoittumiseen

Kaupungissa asuessa ja muutenkin suhteellisen nopeatempoista elämää viettäessä on tullut huomattua, että se yksi lepopäivä viikossa todellakin tekee hyvää.. Mennyt syksy ja alkanut talvi on vilistänyt taas aivan mieletöntä tahtia eteenpäin ja kohta sitä taas tajuaa, että vuosi on vaihtunut. Viikonloppuisin on siis mukava ottaa pieni hengähdystauko kaiken tohinan ja touhotuksen keskellä. Yksi päivä viikossa ilman mitään suunnitelmia (mielellään myös ilman puhelinta ja tietokonetta), esimerkiksi vain hyvän kirjan parissa tai ulkoillessa, toimii ihmeellisen piristävästi :) Viime sunnuntaina lukaisin loppuun kauan sitten aloitetun Remeksen Pahan perimä- kirjan, joka kertoi yllättävän todentuntuisesti ihmisten eettisistä valinnoista ja arvostelukyvystä. Suosittelen siis niillekin, jotka eivät Remeksen seikkailuista muuten välitä!

Sunnuntaina siirsin kirjan isäni luettavaksi ja suuntasin musta-valkoisen karvakuonon kanssa lumisille lenkkipoluille. Jedi nautti viileästä hangesta ja telmi lenkin lopuksi ainakin vartin takapihan pienessä "kinoksessa" (jos näillä lumimäärillä vielä kinoksista voidaan puhua). Ennen lenkille lähtöä notkuin kahvikupin ja yövaatteideni kanssa ympäri vanhempieni asuntoa ja lapsuudenkotiani. Rauhalliset aamut ja hitaat iltapäivät ovat ehdotonta parhautta viikonloppuna!

Valkoinen keeppi: mummon neuloma - tätä siis yritin aiemmin itse väkertää, mutta tuskaisen yrittämisen jälkeen pakkasin langat, puikot ja ohjeen postipakettiin ja postitin romppeet Tuusulaan mummon jatkokäsittelyyn ;) Tämä siis johtunee siitä, että kävin peruskoulussa puukäsityötunneilla, eikä puikot koskaan oikein ole pysyneet käsissä..

Lumessa telmimisen jälkeen nuuskuteltiin takapihan puutarhakalusteiden koristeita ja yritettiin ängetä sisälle talon lämpöön.

Tämän viikon lempiyhdistelmä: keeppikaulaliina ja toppatakki :)

Keeppi: handmade by grandmother

Toppatakki: VILA

Lilat housut: Mango

Korkokumisaappaat: saatu lahjaksi siskolta

Rockabillya 1960-luvun tyyliin

Eilen ystäväiseni kävi noukkaamassa minut vanhempieni luota kyytiin ja liukastelimme lumisohjossa hänen luokseen vaihtamaan 60-luvun tyyliset hameet ja mekot päälle. A harrastaa ompelemista niin kuin minäkin, mutta sen lisäksi myös rockabilly keikoilla käymistä, joten hänen ompeluluomuksiinsa kuuluu iso valikoima erilaisia kellohameita ja -mekkoja. Tartuin heti ensimmäiseen A:n ehdottamaan hameeseen, jonka kankaassa oli mustalla pohjalla kukkakirjailuja sekä vyötärökaistaleessa hauskat kolme isoa punaista nappia. Taisin innostua hameesta niin kovin, että pyöräytän ensi vuoden puolella itsellekin saman tyyppisen hamosen! A puolestaan valitsi itselleen kukkakirjaillun mekon, jonka kuviointi oli myöskin mustalle pohjalle tehty. Kiskaisimme hameiden ja mekkojen valinnan jälkeen tanssikengät jalkaan ja suuntasimme kohti Riihimäen Apolloa.

Bolero: Amisu

Toppi: VILA

Hame: handmade by A :)

Apollon musiikkitarjonnasta vastasi kaksi rockabillybändiä, sveitsiläinen the Peacocks ja suomalainen 20th Flight Rockers sekä yksi surffityyliin soitteleva suomalainen kokoonpano the Shockwave. Illan aikana hörppäsin pari juomaa, sillä A oli kuskina. Irish Coffeen jälkeinen herkullinen kerman maku katosi nopeasti, kun tilasin viskin ja veden, mutta tarjoilija heittikin koko sotkun yhteen lasiin ja litkin loppuillan täyteen vesilasiin sekoitettua viskiä! :D Mutta kitkeristä juomakokemuksista välittämättä, musiikki oli ainakin letkeän menevää.

20th Flight Rockers

the Shockwave

the  Peacocks

Itse mekkojen ja hameiden suunnittelija/tekijä :)

Riihimäen Apollon yläkerta (tämä Apollo ei siis ole Sedula)

Ja lopuksi vielä pieni kuva 1960-luvun meikin tekemisestä, tai paremminkin lopputuloksesta, joka kuvasta katsottuna on vähän sotkuinen. Mutta joka tapauksessa tyyliin kuului suhteellisen paksut mustat rajaukset, paljon maskaraa, luomivaossa kulkeva tummennus sekä pirteät värit. Kuva on hieman epätarkka, joten siitä ei näy vihreä luomiväri kovinkaan hyvin, mutta luomilla siis ruskean, vihreän ja pronssin sävyjä.

 

 1960-luvun silmämeikki

Ilta oli selkeästi onnistunut, sillä tuntui kuin olisi matkannut ravintolan alaovelta suoraan 50 vuotta taaksepäin. Kiitos siis hyvien puitteiden ja onnistuneiden bändivalintojen :)