Matkamuistoja Espanjasta: Valencia

Noin kaksi vuotta sitten saavuin Espanjan Gandiasta Valenciaan - kaupunkiin, jossa seuraavat puoli vuotta tulisin opiskelemaan. Uuden kaupungin lisäksi oli jännittävää tavata ensimmäistä kertaa kämppikseni ja nähdä yhdessä vuokraamamme asunto. Suunnistin keskustan rautatieasemalta metrolla vihreällä linjalla kohti rantaa ja merta. Linjan viimeisellä varsinaisella metropysäkillä Maritim-Serrerialla hyppäsin matkatavaroineni kyydistä ja tepastelin korttelin verran mandariinipuiden reunustamaa katua uudelle asunnolle.

Parasta perille pääsyssä oli se, että asunto oli jo täynnä uusia ihmisiä, jotka toivottivat tervetulleeksi: toisen kämppikseni kaverit olivat lähteneet heti ensimmäisellä RyanAirin lennolla tarkastamaan vaihtarikommuunimme. Uudet tuttavuudet, asunto, kaupunki ja korkeakoulu vaikutti heti ensisilmäyksellä juuri sellaisilta, joita olin vain voinut toivoa.

Turia eli vanha kuivunut jokiuoma halkoo Valencian kaupunkia vajaa 10 kilometrin matkalla, alkaen Valencian eläintarhalta ja päättyen satamaan F1-radan tuntumaan. Vihreäksi puistoksi ja urheilualueeksi muutettu joenpohja on kokonaisuutena aivan mieletön. Vanhalla jokiuomalla on toinen toistaan upeampia siltoja, pieniä kahviloita, erilaisia puistoalueita ja lopuksi kuin pisteenä iin päälle sataman läheisyydessä sijaitsevat Santiago Calatravan suunnittelemat valkoiset futuristiset rakennukset.

Ensimmäinen ravintola, jossa kävimme syömässä porukalla oli ravintola nimeltään 100 Montaditos. Toisin sanoen paikasta sai 100 erilaista täytettyä pikkupatonkia, jotka maksoivat 1 - 3 €/kpl. Ravintola sijaitsee Plaza de la Reinalla, joten paikalle pääsee helpoiten kävellen Colónin tai Xátivan metroasemilta, eli aivan keskustasta. Ylimmäisessä kuvassa olemme Marian ja suomesta tulleen kyläilijän, Juulian, kanssa syömässä montaditoksia :)

Reissun alussa tuli tutustuttua kaupunkiin lähes läpikotaisin joko metrolla, raitiovaunulla tai ihan vaan kävellen. Kaupunki oli myös täynnä toinen toistaan suloisempia kahviloita, joissa oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja, joten alkuinnostuksen huumaamana kävimme ulkona syömässä valehtelematta joka toinenpäivä. Viimeisessä kuvassa olen reissun aikana saamani sydänystävän, Marian, kanssa kaupungilla viettämässä iltaa.