Voihan AHDISTUS!

Jep, kaiken ilottelun ja fiilistelyn jälkeen iski se ihan oikea todellisuus: tulevaisuus näyttää osittain aivan mahtavalta, mutta toisaalta uudessa elämässä odottaa paljon tuntemattomia ja inhottaviakin asioita, joihin en ole osannut varautua. Näistä asioista ehkä päällimmäiseksi on noussut se, että en koskaan ihan oikeasti ole halunnut muuttaa Helsinkiin. Olen oppinut pitämään kaupungista aiemmin siellä asuessani, mutta esimerkiksi talvisin kaupunki on yksi masentavimmista koko Suomessa - toisin kuin Tampere.

Toiseksi: oma asunto. Tästä jaksoinkin olla aivan innoissani ensimmäiset kaksi viikkoa, mutta nyt tässäkin asiassa olen kohdannut epävarman todellisuuden: sopivan ja kohtuuhintaisen kämpän löytäminen ei hetken asuntoseurannan jälkeen näytäkään olevan ihan niin helppoa kuin olin odottanut. Tosin "se oikea" saattaa tulla parhaimmillaan vastaan jo viikon tai pahimmillaan kahden vuoden päästä!

Näiden mielenmyllerrysten vastapainoksi olin odottanut jo pitkään ystäväni polttareita. Panostin sinisen värin mukaiseen teemaan oikein kunnolla ja kävin kiikuttamassa kaupasta lähes kokosinisen asuvarustuksen ja tuunasin tennarinikin vaihtamalla kengännauhat siniseen satiininauhaan. Kaiken vaivannäön jälkeen perjantai-iltana vatsa alkoi temppuilla oikein kunnolla ja valvotti lähes koko perjantain ja lauantain välisen yön. Todennäköisesti lievä ruokamyrkytys jatkui koko lauantaipäivän, joten polttareihin osallistuminen jäi tältä tytöltä väliin. Ettekä kuule uskokaan kuinka otti päähän! Olin myös ehtinyt raahata itseni perjantaina vanhempieni luokse noin puoliväliin matkaa, jotta voisin ajella aamusta lyhyemmän matkaa suoraan Espooseen..

tennarit: Race Marine