Kaupunki tekee kärsimättömäksi

Kengät kiireellä jalkaan eteisessä, huivi löysästi kaulalle ja laukku olalle - myöhästyn varmasti, vaikken edes tiedä mihin aikaan seuraava ratikka menee. Juoksen katua pitkin, en oikeastaan tiedä miksi, mutta nyt tuntuu siltä, että saattaisi olla kiire. Huomaan suojatien edustalla vihreää valoa odotellessani, että juuri minun raitiovaununi saapuu pysäkille, autoja virtaa editseni solkenaan. Harkitsen hetken juoksisinko johonkin väliin, jotta ehdin seisokkeelle pysähtyvään vihreään kolistelijaan.. Järkiinnyn ja katson kuinka ovet sulkeutuvat tien toisella puolen pienen ping-äänen säestyksellä. Autovirta lakkaa, valo vaihtuu vihreäksi ja kipitän pysäkille katsomaan mihin aikaan seuraava menopeli saapuu: vasta 4 minuutin päästä! Ärsyynnyn. Päivä on vasta alkanut ja fiilis on jo nyt tällainen.

Kuulostaako tutulta? Varsinkin teidän kohdalla, jotka olette muuttaneet syrjäkyliltä tai reilusti pienemmästä kaupungista hieman suurempaan. En ymmärrä, mitä on tapahtunut vuosien saatossa, koska esimerkiksi lukioon kulkiessani busseja meni tasan tunnin välein. Aamulla kävelin noin 800 metriä lähimmälle bussipysäkille ja jos satuin huonolla tuurilla myöhästymään bussistani, kävelin tuon 800 metriä takaisin kotosalle odottelemaan tunnin päästä tulevaa linjuria. Eikä edes 30 asteen pakkasella ottanut päähän kovinkaan paljoa.

Nyt raitiovaunujen kulkiessa vähintään 5 minuutin välein saan sisälläni aikaiseksi itkupotkuraivarin tapaisen olotilan ja pilaan päiväni turhan kiirehtimisen vuoksi. Miksen voisi kävellä rauhassa pysäkille, antaa vaunun rouskutella menojaan ja odottaa kärsivällisesti seuraavaa? Noh, niin aionkin tehdä. Aloitan kärsivällisemmän elämän heti maanantaina ja katson kuinka paljon paremmaksi aamun fiilis muuttuu - luulen, että aika reippaasti paremmaksi! :)

neule: Esprit

toppi alla: H&M

housut: Zara

kengät: Tamaris

Onneksi remontin suhteen ei ole tullut hermoiltua, on aivan mahtavaa nähdä viikko viikolta kuinka auki revitty asunto syntyy pikkuhiljaa uudelleen. Sain eilen 3 kuukauden tauon jälkeen asuntooni sähköt! Enää en siis ole työmaaroikan varassa lämmittelemässä mikrollani lihapiirakoita jalkalampun valossa :) Valaistus on todellista arjen luksusta!

Kärsivällistä loppuvuotta 2012 ja muistakaa myös nauttia niistä arjen itsestäänselvyyksistä, kuten toimivasta joukkoliikenteestä ja kattolamppuun tulevasta sähköstä.