Ensimmäinen lämmin ateria

Puoli vuotta remonttia: puoli vuotta salaattia ja muuta raakaruokaa tai mikrossa lämmitettyjä lihapullia. Nyt tosin remppa alkaa olla onneksi loppusuoralla ja tyhjyyttään ammottavan aukon tilalle on saatu aikaiseksi ihan oikea pieni keittiö!

Perjantaina lähdin ruokaostoksille tarkoituksena ostaa ainoastaan kanaa ja lisukkeita. Kaupasta palatessa huomasin, että mukaan oli tarttunut lisukkeita vaikka millä mitalla sekä kaikkea muuta tarpeellista tai tarpeetonta. Kuitenkin itse kana, jota lähdin kaupasta hakemaan, jäi myös sinne. Olin ohittanut lihahyllyn täydestä tottumuksesta! Tosin eipä sillä niin väliä, koska en omistanut ennen tätä päivää edes paistinpannua, koska olin heittänyt nykyiseen asuntooni muutettua pannut ja kattilat menemään. Tänään siis suunnistin Hakaniemen Sokokseen ja ostin paistinpannun, kanaa ja muuta tarpeellista keittiöön.

Kovan sotkemisen jälkeen ihkaoman kodin ensimmäinen lämmin ateria oli tehty valmiiksi. Alla olevat kuvat keittiöstä on kuitenkin otettu ennen kokkauspuuhiin alkamista ;)

Kaasuliesi on asennettu 50 mm paksuun koivutasoon

Keittiön välitila on peitetty harmaalla hohtavalla välitilalaminaatilla

Whirlpoolin liesi toiminnassa

Oraksen hana ja Franken pyöreä allas

Keittiön kaapit ovat vahattua massiivikoivua (cari.fi)

Keittiön pöytä odottaa valmistumistaan, joten tuolit nököttävät vielä pinossa

Ennen keittiön asennusta pieni ruuanlaittosoppi näytti kohtuullisen karulta eli tältä:

Onnea ja menestystä!

Onnea ja menestystä - ei ainoastaan vuodelle 2013 - vaan loppuelämälle.

Luin kymmenen päivää kestäneen lomani aikana muutaman kirjan, joista yksi oli Álex Roviran ja Fernando Trìas de Besin kirjoittama Onnea ja menestystä. Kirja on kirjoitettu tarinana, joka sopii niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta siinä on syvennetty normaalin lasten sadun opetusta. En kerro itse kirjan tarinasta sen enempää, koska sen lukeneena toivoisin, että jokainen saisi ottaa kerronnasta irti kaiken henkilökohtaisena lukukokemuksena.

Ote kirjasta:

"Onnen luomisessa on yksinomaan kyse oikeiden olosuhteiden luomisesta. Tällöin onni riippuu yksinomaan sinusta. Tästä päivästä lähtien myös sinä voit luoda onnea!"

Ja Winston Churchillin sanoin:

"Optimisti näkee tilaisuuden jokaisessa vastoinkäymisessä; pessimisti näkee vastoinkäymisen jokaisessa tilaisuudessa."

Paatuneena optimistina lyhyt ja ytimekäs tarina siitä, kuinka oikeat olosuhteet luomalla jokainen meistä voi olla oman onnensa seppä, ei tuntunut pätkääkään naiivilta :)

Niin ja alla vielä muutama luonnoskuva remontin jälkeisestä tilanteesta asunnossa. Matkaa on vielä, mutta tilanne on jo hyvinkin voiton puolella. Koko remonttiprojektista voi sanoa vain, että suhteellisen luottavaisesti ja optimistisesti siihen tuli suhtauduttua heti alusta lähtien, joten kirjan lukeminen vahvisti vain näitä ajatuksia.  Ja näillä näkymin viralliset tuparit tulee pidettyä helmikuussa - jos mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan ennen sitä..

Toivottavasti joulun sydän näkyy oikein päin, toisin kuin yllä olevat kuvat:

Ihanaa alkanutta vuotta 2013!

Laiskottelua lauantaista sunnuntaihin

Tämän viikonlopun olen päättänyt viettää puhtaasti laiskotellen. En tee mitään.. tai noh, syön, nukun, syön ja nukun :)

Viime yönä nukuin huimat 16 tuntia! Menin siis perjantaina nukkumaan vähän klo 19 jälkeen ja nousin vasta 9.30 lauantaiaamuna. Heräsin kyllä ensimmäistä kertaa jo 6.30, joka ei ole mikään yllätys, kun menee eläkeläisiäkin aiemmin nukkumaan.. Mutta painoin pään väkisin tyynyyn ja päätin, että nousen vasta kun olen levännyt niin, että pelkästä makoilusta tulee paikat kipeäksi. Ja tulihan ne. Kieltämättä niskaa on särkenyt himpun verran koko päivän ja selkääkin kolotti aamulla pedistä kömpiessä. Kuitenkin kaikki tämä oli sen arvoista, että sain kerrankin nukuttua putkeen niin kauan kuin vain unta riitti.

Aloitin aamun rakentelemalla ruisleivän, johon sipaisin päälle Oivariinia, siivutin kermajuustoa, lisäsin pari meetwurstin palaa ja pilkoin päälle suippopaprikaa. Leivälle kaveriksi tein banaani-vadelma-mustikka-smoothien ja kahvin sekä veriappelsiinimehun avulla kaikki upposi yllättävän nopeasti alas. Kahvia jäi sen verran pannun pohjalle, että hetken lueskeltuani päätin jatkaa aamupalaani jälkiruualla: kaadoin jälkiruokakulhoon reilusti mustikoita, silppusin sekaan valkosuklaata ja pursotin päälle kermavaahtoa pari reilua ruokalusikallista - helppoa ja herkullista!

Iltapäivästä kävin kaupungilla syömässä itseksiini ja kiertelin hetken kauppoja kunnes kyllästyin ja tallustelin takaisin kotiin. Loppuillan aionkin opiskella, mutten liikaa, jottei lepäilyt häviä harakoille :)

Alla kuvia, jotka ilahduttivat tänään:

 Jälkkärikulhoon kipattuja mustikoita, sekaan silputtua valkosuklaata ja kermavaahtoa, nams :)

 Vanhan opiskeluaikoina hankitun kahvinkeittimen jälkeen mikä tahansa kahvi maistuu herkulliselta.

Siskoni tekemät Edella -ripset

Sisustuselementtejä asuntoon: akryyli- ja öljyväritaulut

Vuosien saatossa valmistuneet maalaukseni pääsevät vihdoinkin lopulliseen kotiinsa. Oikeastaan jokaiselle on jo ajateltuna oma paikkansa, mutta katsotaan muotoutuuko asettelu ja taulujen sijainti vielä ennen varsinaista rempan valmistumista. Vielä valmistumattomille ja aloittamattomille maalauksille täytyy tosin keksiä sopiva säilytyspaikka, jossa ne eivät pääsisi pölyyntymään ainakaan kovin pahasti. Todennäköisesti alakerran varasto kokee myös pienen kunnostusremontin, jotta saan keskeneräiset työt pois nurkista aina silloin, kun maalausinspiraatio odottaa tuloaan.

 Kolibri akryyliväreillä 2009

 Lintu öljyväreillä 2008

Naisen kasvot akryyliväreillä 2010

 Naisen kasvot tussipiirustuksena pinkopohjalle 2011

Keskeneräinen omakuva akryyliväreillä 2012

Huomaa ehkä, että maalausteemoina on vuodesta toiseen pitäneet pintansa värikkäät tai lentävät linnut sekä naisten kasvot. En ole koskaan aiemmin maalannut ns. normaalia kasvokuvaa ja omakuvan tekemiseen ryhtyminen oli aikamoisen "aloittamisen vaikeuden" takana. Heti alkuun tein laiskana perinteisen virheen, eli en jaksanut sekoittaa vihreää riittäävästi kasvoille tulevaan väriin ja maalaus on nyt luonnonvalossa mukavan possunpunainen ;)

Sisustusinnostusta pakkasille!

Yksityiskohtia valmistuvasta remontista

Nyt täytyy myöntää: asunto alkaa olla siinä vaiheessa, että fiilis on voiton puolella ja remontin pyörteissä oleva kämppä alkaa näyttää asumiskelvolliselta. Revittyjen seinien ja katon levytys, vaatehuone ja sähkövedot piilottavat feikkipylväät sekä kattopalkki tekivät ihmeitä. Vaikka tekemisen määrän puolesta asunnosta on valmiina noin puolet, niin vielä tekemättömät työt sijaitsevat onneksi hyvin pienellä alueella: keittiössä, seinillä, vaatehuoneessa, ikkunasyvennyksissä ja listoissa. Nämä onneksi ovat sen verran pieniä juttuja verrattuna väliseinien kaatamiseen tai lattian ja kiinteiden kaapistojen irti repimiseen, että voisin sanoa remontin olevan henkisellä tasolla jo lähes valmis :)

Alla muutama maistiainen pienistä yksityiskohdista asunnossani, kuten Pergon valkoharmaan laminaatin ja eteisen tulevan kaarevan laatan rajapinta, jonka saumakohtaan sijoittuva kaareva lista tehdään käsityönä.

 Pergon kaksiviisteinen 195mm leveä valko-harmaa laminaatti ja alkuperäinen lautalattia.

 Kaadettujen väliseinien kohdalle rakennetut massiivikoivupylväät, joissa harmaat katkaisijat.

Puu on käsitelty harmaalla pohjamaalilla ja helmiäislasyyrilla, joka tekee pinnasta kivimäisen näköisen.

Feikkipylvään ja -palkin liitoskohdasta näkee vielä kuinka sähkövedot piilotettiin.

Vaatehuone rakennettiin kokonaan 20mm paksusta massiivikoivusta.

Huonetta rajaava peililiukuovi puuttuu vielä.

Kaikki tämä tuo mukanaan mahtavan kodin tunnun :)

Kaupunki tekee kärsimättömäksi

Kengät kiireellä jalkaan eteisessä, huivi löysästi kaulalle ja laukku olalle - myöhästyn varmasti, vaikken edes tiedä mihin aikaan seuraava ratikka menee. Juoksen katua pitkin, en oikeastaan tiedä miksi, mutta nyt tuntuu siltä, että saattaisi olla kiire. Huomaan suojatien edustalla vihreää valoa odotellessani, että juuri minun raitiovaununi saapuu pysäkille, autoja virtaa editseni solkenaan. Harkitsen hetken juoksisinko johonkin väliin, jotta ehdin seisokkeelle pysähtyvään vihreään kolistelijaan.. Järkiinnyn ja katson kuinka ovet sulkeutuvat tien toisella puolen pienen ping-äänen säestyksellä. Autovirta lakkaa, valo vaihtuu vihreäksi ja kipitän pysäkille katsomaan mihin aikaan seuraava menopeli saapuu: vasta 4 minuutin päästä! Ärsyynnyn. Päivä on vasta alkanut ja fiilis on jo nyt tällainen.

Kuulostaako tutulta? Varsinkin teidän kohdalla, jotka olette muuttaneet syrjäkyliltä tai reilusti pienemmästä kaupungista hieman suurempaan. En ymmärrä, mitä on tapahtunut vuosien saatossa, koska esimerkiksi lukioon kulkiessani busseja meni tasan tunnin välein. Aamulla kävelin noin 800 metriä lähimmälle bussipysäkille ja jos satuin huonolla tuurilla myöhästymään bussistani, kävelin tuon 800 metriä takaisin kotosalle odottelemaan tunnin päästä tulevaa linjuria. Eikä edes 30 asteen pakkasella ottanut päähän kovinkaan paljoa.

Nyt raitiovaunujen kulkiessa vähintään 5 minuutin välein saan sisälläni aikaiseksi itkupotkuraivarin tapaisen olotilan ja pilaan päiväni turhan kiirehtimisen vuoksi. Miksen voisi kävellä rauhassa pysäkille, antaa vaunun rouskutella menojaan ja odottaa kärsivällisesti seuraavaa? Noh, niin aionkin tehdä. Aloitan kärsivällisemmän elämän heti maanantaina ja katson kuinka paljon paremmaksi aamun fiilis muuttuu - luulen, että aika reippaasti paremmaksi! :)

neule: Esprit

toppi alla: H&M

housut: Zara

kengät: Tamaris

Onneksi remontin suhteen ei ole tullut hermoiltua, on aivan mahtavaa nähdä viikko viikolta kuinka auki revitty asunto syntyy pikkuhiljaa uudelleen. Sain eilen 3 kuukauden tauon jälkeen asuntooni sähköt! Enää en siis ole työmaaroikan varassa lämmittelemässä mikrollani lihapiirakoita jalkalampun valossa :) Valaistus on todellista arjen luksusta!

Kärsivällistä loppuvuotta 2012 ja muistakaa myös nauttia niistä arjen itsestäänselvyyksistä, kuten toimivasta joukkoliikenteestä ja kattolamppuun tulevasta sähköstä.

Kaikki lähtee ennakkoluulottomuudesta

..tai ainakin siihen olen päätynyt, koska viimeisen puolen vuoden aikana sattuneet hyvät tapahtumat ovat hyvin pitkälle ennakkoluulottomuuden ansiota. Kun ajattelen 6 kuukautta takaperi, niin puistattaa ajatuskin siitä, että jouduin todella harkitsemaan Helsinkiin lähtöäni. Nykyinen elämäntilanne ja asuinkaupunki tuntuvat enemmänkin itsestään selviltä kuin tarkkaan harkituilta ratkaisuilta. Mutta todellakin, vielä keväällä ajatus pääkaupunkiin muuttamisesta kammoksutti ja epäilytti.

Onneksi kuitenkin päätin pattitilanteessa suhtautua Helsinkiin ennakkoluulottomasti ja antaa kaupungille tällä kertaa mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa. Aiemmin Helsingissä asuessani en edes ollut kiinnostunut tutustumaan kaupunkiin, koska tiesin palaavani Tampereelle. Ennakkoluulottomuudesta johtuen olen päätynyt tilanteeseen, jossa

1. Nautin nykyisestä kotikaupungistani ehkä jopa enemmän kuin aiemmasta
2. Sain rakastamani työn
3. Uskalsin hakea Tampereen TTY:n lisäksi Aalto-yliopistoon, vaikken vielä tiennyt muutostani saatika työstäni Helsingissä
4. Ostin asunnon alueelta, joka on ainut paikka Helsingissä, josta olen jo ennen muuttoanikin pitänyt
5. Aloitin täyden remontin kämpässäni
6. Päätin kalustaa koko asuntoni puulla, teettää vaatehuoneeni ja tulevan keittiöni massiivikoivusta

Kohta 6 tuli entistä selvemmäksi Habitare -messuilla Cari:n osastolla, jossa oli esillä Suomessa valmistettuja ja suunniteltuja massiivikoivukalusteita. Cari tekee nyt myös mittatilaustyönä ja puhtaana käsityönä täyspuisen pienen keittiöni. Enkä malta odottaa, että pääsen käyttämään keittiötä ensimmäistä kertaa, vaikken voikaan sietää ruuan laittoa :)

www.cari.fi

Ennakkoluulotonta alkutalvea! Jos inhoat esimerkiksi kylmää ja pimeää, niin yritä nähdä asian parhaat puolet: nyt voit hyvällä syyllä rauhoittua ja kääriytyä sohvan pohjalle huopaan lukemaan hyvää kirjaa.