Onnellisuusöverit

Moni homma voi mennä elämässä aina välillä överiksi - esimerkiksi vitsit, kännit, lainat tai syöminen, harvemmin kai kuitenkaan onnellisuus. Tällä kertaa kaikesta huolimatta tuntuu, että juuri onnentunne alkaa tulla yli laitojen. Erikoinen olotila, mutta ehkä tällainenkin täytyy kokea kerran elämässä!

Onnellisuusöveritilassa tuntuu kuin kaikki olisi vaan aivan ihanaa: resuinen ja lattiasta kattoon saakka riivitty pölyinen asuntoni on aina vain upea, ilma on kelistä riippumatta mahtava, työt maistuu, vaikka niitä tekisi yötä päivää ja ystävien seura tuntuu joka kerta juhlalta. Tätä on jatkunut oikeastaan koko kesän ajan ja pikkuhiljaa on alkanut pelottaa, että puhkeaako tällainen kupla jossakin vaiheessa.. Mielessä on myös alkanut pyöriä joitakin kysymyksiä: Onko joku sekoittanut aamukahviini kuluvan kesän ajan jotakin kahvinporoja vahvempaa tai olenko kenties tulossa hulluksi? Voiko ihminen olla LIIAN onnellinen?

Ehkä selitys tähän olotilaan on loppujenlopuksi hyvin yksinkertainen: elän omaa elämääni. PISTE. Olen onnellinen, koska olen itse päättänyt alkaa remontoida asuntoa. Olen onnellinen, koska olen asennoitunut ulkona olevaan keliin siten, että loppujen lopuksi varusteet ratkaisevat kuinka mukavaa ulkona oleskelu ja liikkuminen on. Olen onnellinen, koska teen juuri sitä työtä, josta nautin eniten - pitkistä päivistä tai raivostuttavista ongelmatilanteista huolimatta. Olen onnellinen, koska olen saanut valita ympärilläni olevat ihmiset elämääni - minulla ei taida olla yhtäkään huonoa ystävää, enkä usko, että sellaista tuleekaan.

Tämä viikonloppu oli taas oikea tehopakkaus, mutta täynnä kaikkea mukavaa: remonttia, hikoilua, rapujuhlia, mökkeilyä, rentoutumista ja maalaamista.

Rapujuhlat:

Parketin alta paljastui alkuperäinen lautalattia:

Viime viikonloppuna puolestaan oli 25- vuotissyntymäpäiväni enkä olisi voinut toivoa upeampaa porukkaa vieraiksi tai hienompaa säätä alkusyksyn viileneviin iltoihin :)

Parvekejuhlien jälkeen Apolloon jatkoille:

Onnellista alkusyksyä!